Jos joku ystävistäsi kysyisi voiko keski-ikäisenä aloittaa uusia asioita, osaisit heti vastata myöntävästi. Kun kysyt sitä itseltäsi, löydät monta syytä miksi juuri nyt ei ole se hetki.

Aivot ovat todistettavasti huipussaan siinä parikymppisenä ja nuorena harrastusten aloittaminen kannattaa, jos haluaa tulla todella hyväksi tai miettiä harrastuksesta jopa ammattia.

Mikään ei kuitenkaan estä aloittamasta uusia asioita myöhemminkään. Olen itse aloittanut kirjoittamisen harrastamisen kolmekymppisenä ja jatkanut sitä ansiokkaasti useita vuosia laajentaen osaamistani kirjojen kirjoituksesta artikkeleihin, asiakastarinoihin ja viimeisimmäksi omiin blogeihini.

Ikä ei millään tavalla ole oppimisen este, mutta ajankäyttö voi olla. En olisi voinut aloittaa sellon soittamista yhtään aikaisemmin kuin puolitoista vuotta sitten. Pikkulapsiaika ja työkiireet eivät käyneet yksiin, mutta heti ajan vapauduttua äitiydestä, hilasin takapuoleni soittotunneille.

Ajankäytön lisäksi budjetti voi olla myös haaste. Esimerkiksi sellon soittaminen kustantaa sen 1000 € puoleen vuoteen + tietenkin investoinnin soittimeen, joka on noin 2000 eurosta ylöspäin, jos ostaa sen uutena. Onneksi markkinoilla on myös edukkaampia harrastuksia eikä esimerkiksi polkujuoksu tai puutarhaaminen ole kovin arvokkaita harrastuksia jos aikaa ja mielenkiintoa riittää.

Uusien asioiden oppiminen ei tule aina harrastuksista

Voisin kuvitella, että moni ikäiseni nainen palaa takaisin työelämään neljänkympin korvilla, kun lapset menevät kouluun tai päiväkotiin. Jos lapsia on useita, on kotona voinut olla pidempäänkin, jopa useita vuosia. Silloin työelämä tarjoaa ihanaa virikettä kodin vastapainolla ja parhaimmillaan mahdollistaa omaa ammatillista kehittymistä.

Henkilökohtaisesti nautin työelämästä ja sen mukanaan tuomista haasteista. Esimiestyö opettaa päivittäin uusia asioita, samoin valitsemani ammatti, jossa algoritmit vaihtuvat nopeammin kuin niitä ehtii opetella.

Keskellä elämää iso osa oppimisesta lähtee sisäisestä motivaatiosta ja tunteista

Muistiin mahtuu paljon asioita. Enemmän kuin uskommekaan. Toki muistia voi myös kuormittaa liiallisesti, jolloin päivittäisten asioiden muistaminen voi ahdistaa. Jos uupumuksen (myös muistisairaudet) ottaa pois laskuista ja keskittyy vain muistin miettimiseen, niin meillä ei ole hätää. Oppia voidaan melkein rajattomasti.

Ihminen muistaa kaikilla aisteillaan. Siksi tunnetilat vahvistavat muistoja, mutta myös oppimista. Pitää siis tehdä asioita oikeanlaisessa tunnetilassa, niin oppii tehokkaammin 😉