Tällä viikolla olen useampaan otteeseen törmännyt välinpitämättömyyteen. Se on noussut esille töissä, osittain ihmissuhteissa ja myös uutisissa.

Mulle välinpitämättömyys on mystinen käsite, jota on vaikea ymmärtää. Siksi tämä blogipostaus on omistettu käsitteen hahmottamiselle. Joudun ehkä analysoimaan välinpitämättömyyden käsitettä muissa konteksteissa erikseen.

Mitä välinpitämättömyys sitten on?

Wikisanakirja määrittää välinpitämättömyyden sellaiseksi, että henkilö ei välitä jostain asiasta tai toisesta tai toisista ihmisistä.

Käsitän sen vähän samalla tavalla, mutta muutamalla erolla. Esimerkiksi yleinen välinpitämättömyys on mielestäni tila, johon ihmiset ajautuvat suojellakseen itseään pettymyksiltä tai turhautumiselta. On tavallaan helpompaa olla välittämättä mistään, jotta omat tunteet säästyvät.

Koska asioista välittäminen vaatii energiaa, on helpompaa olla välittämättä mistään säästääkseen sitä nimenomaista energiaa asioihin, jotka kiinnostavat eniten. Tämä on mielestäni toinen ilmiö, joka liittyy välinpitämättömyyteen, niin sanottu laiska välinpitämättömyys.

Sitten on olemassa välinpitämättömyyden kolmas aspekti, jossa ihmiset ymmärtävät asian tärkeyden tai toisen henkilön tärkeyden ja ehkä omalla tavallaan välittävät, mutta eivät kuitenkaan riittävästi näyttääkseen tai toimiakseen asioiden edestä.

Sanon tätä kolmatta aspektia piilovälittämiseksi, koska hyvin motivoituneena tällainen henkilö näyttää kyllä välittävänsä, vaikka ulkoisesti voi vaikuttaa siltä ettei häntä kiinnosta. Mielestäni tätä esiintyy tosi paljon työpaikoilla. Ikään kuin salaa välitetään asioista, mutta esitetään muita matkimalla ettei kiinnosta.

Tunnistatko itsessäsi näitä välinpitämättömyyden tyyppejä tai hetkiä, jolloin olet kokenut välinpitämättömyyttä?

Positiivinen välinpitämättömyys

Mun mielestä on olemassa myös positiivista välinpitämättömyyttä. Sellaista mikä oikeasti suojelee ja minkä avulla on mahdollista selviytyä kiperistä tilanteista.

Joku toinen voisi kutsua tällaista positiivista, kiperässä tilanteessa välinpitämättömänä pysymistä valehteluksi, tai esittämiseksi, mutta mä koen sen selviytymisenä. Joskus on pakko esittää välinpitämätöntä suojatakseen jotain arvokasta, jota toinen voisi käyttää sinua vastaan.

Vallan väärinkäyttö on hyvin yleistä ja on mielestäni ihan tervettä käyttäytyä toisinaan välinpitämättömästi, vaikka kyseisellä asialla oikeasta olisi enemmänkin väliä. En koe sitä valehteluna, vaikka monelle tilanne saattaa sellaista edustaa.

Tällainen opittu positiivinen välinpitämättömyys saattaa myös estää provosoitumasta tilanteissa, missä toinen hakee tahallaan konfliktia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Meillä ihmisillä vain on taipumus jäädä vänkäämään, joko halussamme painostaa toinen ajattelemaan samalla tavalla tai halussamme miellyttää toista henkilöä, mutta siitä toisella kertaa sitten lisää.

Mutta miksi välinpitämättömyys keskuudessamme kasvaa? Miksi siitä on muodostumassa kansantauti, jossa järkevätkin ihmiset esittävät olevansa välinpitämättömiä?