Ennen jaksoi jussina painaa bileistä toiseen ja hillua Hangon hiekkarannalla pikku pikku bikineissä. Sitä odotti eniten kuplivan juoman huuruisia jatkoja ja heilaa, jonka kanssa heilua aamu kuuteen kuin rauhaisaa aamukahvia mökin terassilla.

Keskellä elämää ajatus saunasta, grillaamisesta ja porealtaasta kuulostaa seinkailulta. Veden hiljainen liplatus tai rauhaisa ilta laiturinnokassa on jo tosi eksoottista ja jännittävää. Juhannustansseista nyt puhumattakaan!

Juhannuksen perinteet ovat monelle suomalaiselle juhlantäyteiset. Niin ne on myös itselle, ihan samaan tapaan kuin joulukin. Juhannuksena on myös ollut tapana tehdä erilaisia taikoja, joilla on nähty tulevaisuuteen. On haluttu ennustaa tulevaa puolisoa tai lapsien lukumäärää. Enää sekään ei ole ajankohtaista. Elämä on tässä ja nyt, ei tulevaisuudessa.

Yksisarvisia ja glitteriä –Tarvitsetko sitä todella?

Lapseni kysyi multa tänä aamuna, että miksi äiti sinulla ei ole koskaan tylsää. Nauroin ja sanoin et viihdyn hyvin omien ajatusteni kanssa. En tarvitse viihdykkeitä viihtyäkseni 🤗

Koko ajatus tuntui pienestä pojasta tosi oudolta. Ehkä hänen täytyy sitä vielä vähän aikaa pohtia. Kahdeksanvuotiaana on vaikeaa hahmottaa aikuisten ajatuksia ja sitä, miksi he eivät odota asioita samalla tavalla kuin itse odottaa.

Ehkä sitä nuorena kaipaakin kaikenlaista glitteriä elämäänsä, koska ajatukset eivät vielä ole valmiita. Ne yksisarvisetkin ovat tärkeitä, ne vievät ajatukset pois itsestä ja kasvukivuista.

Saattaapi olla, että vasta keskellä elämää on valmis rakentamaan itse sellaisen elämän mihin haluaa herätä jokainen aamu. Enää sellaisen elämän saamista ei pidä jonain mystisenä asiana, jota ennustetaan tyynyn alle laitettavista kukista.

Itse ainakin olen onnellinen tässä ja nyt, ja haluan herätä juuri tähän aamuun kiitollisena. Kahvikin on omalla terassilla kuuden aikaa kuplajuomaa kovempaa valuuttaa.