En usko, että yhdenkään valkoisen, aikuisen heteromiehen on koskaan elämässään tarvinnut pelätä oikeuksiensa menettämistä.

Sen sijaan tuon pienen ryhmän ulkopuolelle jääneet ovat vuorotellen vainottuja, ahdistettuja, oikeudettomia, orjuutettuja, sodan jaloissa…. Lista on käytännössä loputon.

Mutta miksi me täällä Suomen takapajulassa olisimme huolissamme siitä mitä maailmalla tapahtuu?

Yhdysvaltojen politiikka ei kuulu meille eikä me siihen voida vaikuttaa, mutta se väistämättä näyttää esimerkkiä ja synnyttää epätoivottua liikehdintää. Epätoivottua erityisesti naisten (ja sitä kautta myös muiden vähemmistöjen) kannalta.

Koska en todellakaan usko, että tämä trendi mitä nyt näemme, päättyisi vain aborttilainsäädännön kumoamiseen. Ei todellakaan. Seuraavaksi ovat vuorossa muut vähemmistöryhmät, ne jotka ”valkoinen mies” kokee valtansa uhaksi. (Sori kundit, ei saisi yleistää, mut ottaa niin otsalohkoon 🤯)

Naiset nousivat jo liian iholle ja siksi heidän elämäänsä oli pakko puuttua, jos ei muuten niin rajoittamalla oikeuksia päättää omasta kehostaan. Olisihan se nyt ihan kamalaa, jos me emme olisi kotona lieden edessä vatsa pystyssä, vaan tekisimme politiikkaa siinä missä hekin.

Joukkoraiskauksia Ukrainassa, oikeuksien menetystä Yhdysvalloissa

Eniten minua näissä maailman muutoksissa ihmetyttää naisiin kohdistuvan vihan määrä. Syntyykö se katkeruudesta, pelosta vai mistä? Vai onko takana jälleen ”uskonto”, jonka varjolla voidaan tehdä mitä vain?

Suomessa kärvistelemme perheväkivallan varjossa ja vaikka vaimoa ei enää muutamaan kymmeneen vuoteen ole saanut raiskata, kohdistuvat himot sitten muihin naisiin ahdistelun ja häirinnän kautta. Näistäkin näyttää riittävän esimerkkejä, jo ihan lähiajalta.

Kun rangaistus raiskauksesta on pienempi kuin rangaistus abortista, on aika selvää ketä vastaan tässä oikein soditaan.

Suomen puuhastelut ovat kuitenkin mitättömiä verrattuna maailmalla tapahtuvaan naisiin kohdistuvaan vainoon ja väkivaltaan. Joku professori (mielellään mies) voisi jossain vaiheessa oikeasti tutkia tätä asiaa, koska jos nainen sen tekee, ei mies sitä kuitenkaan uskoisi. Huoh…

Voisivatko miehet nousta puolustamaan tyttäriensä oikeuksia?

Niin toivoisin, että ne isät, veljet ja pojat, joiden elämässä on naisia, nousisivat esiin ja puolustaisivat heidän oikeuksiaan. Välillä tuntuu siltä, että he vain istuvat lamaantuneena hiljaa television edessä tekemättä mitään tilanteelle.

Kyllä tuntuisi minusta pahalta, jos oma poikani haluaisi minulta riistää ihmisoikeuksia, jotka hän itse ottaa itsestäänselvyytenä. En tiedä miten selviäisin siitä. Puhumattakaan siitä, että kyseisiä päätöksiä tekemässä olisi aviomieheni.

💙💙💙

Ps. Kirjoituksesta saattanee heijastua järkytykseni maailman tilanteesta. Ehkä se saakin nousta esiin. Minulla ei juuri nyt ole kovin paljon positiivisia ajatuksia viimeaikojen päätöksistä.