Yksi tärkeimmistä luovuuden ja kiireettömyyden lähteistä on irroittautuminen aika ajoin rutiineista. Asioita pitää tehdä uudella tavalla, jotta osaa nähdä sen vanhan tavan taakse.

Kiireettömyys on mystinen asia johon harvat pystyvät, mutta jota moni haluaa elämäänsä. Useimmiten kiireettömyyden tavoittelu alkaa, kun elämässään pääsee käännekohtaan, jossa ymmärtää olevansa korvattavissa.

Elämän kivoimmat hetket jäävät parhaiten mieleen, koska silloin ei ole kiire mihinkään

Aikaiseksi saaminen edellyttää, että on tehokas työssä tai arjessa. Toisinaan työ tai arki aiheuttaa myös kiirettä.

Silloin mikään ei jää tarkasti mieleen, koska kovassa vauhdissa muistikin hidastuu. Se on loppupeleissä aika paradoksaalista, että hirmuisessa kiireessä aivot ovat hitaimmillaan.

Ihmisen aivot kun on rakennettu havainnoimaan ja keräämään tietoa. Ei muistamaan kiireessä ylös sutaistuja asioita. Siksi kiireettömyys on yksi tärkeimmistä asioista muistaa, kun pitää olla tehokas.

Koska kiire on elämänhallinnan mittari, on osattava rehellisesti myöntää itselleen, jos sen hallinta pettää. Sellainen on inhimillistä. Ei meistä kukaan pysty aina varautumaan kaikkiin mahdollisiin muuttujiin elämässämme.

On siis pakko hyväksyä, että toisinaan voi olla enemmän tekemistä. Se ei silti saa olla pysyvä olotila, vaan jossain kohtaa on pakko pysäyttää ja hidastaa. On tultava myös hetkiä, kun on vähemmän tekemistä.

Läsnäolemisen opettelu on askel kiireettömään elämään

Kuinka usein sinulla on niin kiire töissä, että et ole moneen viikkoon ehtinyt lounaalle? Pitäisikö pysäyttää ja todeta, että et ole sydänkirurgi, eikä kukaan menehdy jos istut alas ja hengität. Vielä ei ole pakko syödä lounasta, mutta hengittäminen on alku kiireettömyyden ajatteluun.

Olen huomannut, että kiireen määrä on vakio. Siksi olen ottanut tavaksi maanantaisin kalenteroida kaikki työtehtäväni. Joskus kalenteroin myös vapaa-aikani, mutta en aina. Jos oikein haluaisin vapauttaa aikaa elämään, laittaisin kalenteriin myös harrastukset.

Kalenterin käyttäminen oman elämänsä suunnittelussa ei ole millään tavalla huono asia eikä se lisää ahdistusta. Päinvastoin viikkosuunnitelman rakentaminen tuo struktuuria ja vapauttaa aivoista aikaa keskittymiseen.

Joillekin kalenterin ylläpitäminen on ihan harrastus (bujoilu) ja suosittelen sitä lämpimästi niille joille se toimii. Itse olen kokeillut monena vuonna, mutta en ole saanut pidettyä rutiinista kiinni. Paperikalenteri vaatii, ehkä vähän liikaa tässä vaiheessa vielä.

Minulle digitaalisen kalenterin ylläpito on kaikkein mieluisin tapa vapauttaa aikaa kiireettömyydelle. Kun kaikki rutiiniasiat on digikalenterissa, näen minne voin varata aikaa luovuudelle 💙

Kuuluuko kalenteri sinun elämääsi ja millä tavoin pidät huolta, että päivissäsi on riittävästi kiireettömiä hetkiä?